Michael E. Porter nosti esiin artikkelissaan ”What is Strategy” mielenkiintoisen asian; yritykset sekoittavat keskenään strategian ja operationaalisen tehokkuuden.

Yritysten jatkuva pyrkimys tehokkuuteen, laatuun ja nopeuteen on poikinut lukuisia liikkeenjohdon työkaluja. Yleisimpiä lienevät TQM, bench markkaus, ulkoistaminen, liiketoimintaprosessin uusiminen (re-engineering) jne. Myös monet meistä konsulteista ovat syypäitä näiden työkalujen voimakkaaseen yleistymiseen. Porterin mukaan työkalujen käyttö tuo monesti suuria parannuksia tehokkuuteen, mutta harvoin yritys on pystynyt muuttamaan tämän voitoksi pitkällä tähtäimellä. Pikkuhiljaa nämä työkalut ovat korvanneet strategian monissa yrityksissä.

Tehokkuus on tietenkin vaatimus kestävän kilpailuedun luomiseen, mutta yksinään se ei vielä riitä. Pelkkä tehokkuus on helposti kopioitavissa, japanilaiset yritykset ovat tästä hyvä esimerkki. Monet japanilaiset yritykset keskittyivät juurikin tehokkuuden parantamiseen. He ovat menestyneet kilpailijoitaan paremmin, mutta menettäneet kilpailuetunsa nyt, kun monet kilpailijat ovat pystyneet kopioimaan heidän tehokkuutensa. Kun strategia puuttuu, pöydälle ei tehokkuuden lisäksi jää mitään millä erottua kilpailijoista.

Onko teidänkin yrityksessä keskitytty ainoastaan tehokkuuden maksimoimiseen ja unohdettu strategian tärkeys?