Vuonna 2013 voimaan tuleva EU:n rakennustuoteasetus määrittelee koko Euroopassa rakennustuoteteollisuudelle uudet pelisäännöt, joiden omaksuminen käytännössä lyhyeksi jäävässä siirtymäajassa on edellytys tulevaisuuden menestymisessä. Pakollinen CE-merkintä on yrityksille uhka, mutta ennen kaikkea mahdollisuus: oikealla tuotestrategialla ja osaamisen panostuksilla rakennustuoteteollisuudella on edessään selkeitä pelisääntöjä noudattavat vientimarkkinat ja kasvumahdollisuudet!
Ensimmäiset CE-merkityt rakennustuotteet tulivat markkinoille vuonna 2000. Järjestelmän laajennuttua kattamaan jo satoja tuoteryhmiä on CE-merkintäjärjestelmän käyttöönotto koko Euroopan talousalueella on osoittautunut kuitenkin epäyhtenäiseksi. Epäyhtenäisyyttä on ilmennyt mm. CE-merkinnän käytön pakollisuudessa, kansallisista päällekkäisistä tuotehyväksyntämenettelyistä luopumisessa, ilmoitettujen laitosten pätevyyksien määrittämisessä ja toiminnassa sekä rakennustuotteiden markkinavalvonnassa. Näin ollen ei rakennustuotedirektiivin mukaisella CE-merkintäjärjestelmällä ole täysin saavutettu EU:n sille asettamia tavoitteita rakennustuotteiden osalta. CE-merkintäjärjestelmän tarkoitushan on vahvistaa eurooppalaisen rakennusteollisuuden kilpailukykyä luomalla koko Euroopan unionin ja vielä laajemmin Euroopan talousalueen laajuiset yhtenäiset, protektionismista vapaat rakennustuotteiden markkinat osana EU:n sisämarkkinoita.
Edellä mainittujen ongelmien poistamiseksi on Euroopan komissio laatinut esityksen rakennustuoteasetukseksi, joka 1.7.2013 voimaan tullessaan korvaa nykyisen rakennustuotedirektiivin. Direktiivistä poiketen em. asetus on voimaan tullessaan suoraan kussakin jäsenmaassa voimassa oleva säädös, jota on noudatettava. Asetuksen keskeinen vaikutus rakennustuoteteollisuuteen on CE-merkinnän pakollisuus, kun ko.rakennustuotteelle on olemassa CE-merkinnän mahdollistava harmonisoitu tuotestandardi. Ilman CE-merkintää ei siis tuotetta voida käyttää kotimaan tai vientimarkkinoilla.
Rakennustuoteteollisuudelle asetuksen vaatimukset tarkoittavat mittavia haasteita omien tuotteidensa CE-merkinnän mahdollistamiseksi. Suurin osa harmonisoiduista tuotestandardeista edellyttää, että valmistaja teettää standardissa määritellyt tuotteen ominaisuuksien testauksen ja tuottajan oman valmistuksenaikaisen laadunvalvonnan varmentamistoimet ns. ilmoitetulla laitoksella. Ilmoitetut laitokset ovat kunkin jäsenmaan komissiolle tähän tehtävään päteviksi ilmoittamia testaus-, tarkastus- ja varmentamislaitoksia. Järjestelmä on siten rakennettu, että kolmannen osapuolen valvonnan laajuus, joka määritellään sovellettavassa tuotestandardissa, riippuu tuotteen merkittävyydestä suhteessa direktiivin mukaisiin olennaisiin vaatimuksiin.
Direktiiviin perustuvan CE-merkintäjärjestelmän perusajatus on, että missä tahansa tuote valmistetaankin, sen ominaisuudet osoitetaan ja varmennetaan yhdellä kertaa sellaisella tavalla, että tuotteen kelpoisuus rakentamiseen voidaan sen jälkeen määrittää jokaisessa jäsenmaassa ilman kansallisia lisäselvityksiä.Tämä vapauttaa tuotteen valmistajan kansallisten keskenään päällekkäisten testausmenetelmien ja menettelyjen aiheuttamilta kustannuksilta ja byrokratialta sekä mahdollistaa tuotteen vapaan liikkumisen EU:n sisäisten rajojen yli maasta toiseen ilman protektionistisia esteitä.