Deloitte on julkaissut raportin, jossa pohditaan teollisuuden rakennemuutoksen vaikutuksia pk-sektorin yrityksiin. Raportissa kiinnitetään huomiota siihen, että isompien yritysten päätöksenteko on valunut ulkomaille ja pieniltä yrityksiltä puuttuu kannattava strategia.

Tämä on tullut itsellenikin erittäin selväksi tutustuessani moniin pk-sektorin yrityksiin. Yritysten taustalla vaikuttaa yleensä jokin seuraavasta kolmesta ajatusmallista:

1. Yrityksen strategiana on strategian puuttuminen. Asioita johdetaan päivä kerrallaan -asenteella ja sammutetaan vastaan- tulevia tulipaloja. Johto ei juurikaan seuraa, mitä yrityksen ympärillä tapahtuu. ”Minkä takia suunnitella ja luoda strategiaa kun kaikki kuitenkin muuttuu?”

2. Yritys luo strategiaansa valheellisen turvallisuuden ilmapiirissä. Investointipäätöksiä saatetaan tehdä vain sillä perusteella, että suurin asiakas tilaa jatkossakin enemmän, onhan kaikki sujunut tähän astikin ongelmitta. Asioita pohditaan talon sisällä ja strategiaa luodaan omien olettamusten mukaisesti. Mitään ulkopuolisia selvityksiä asioista ei tehdä.

3. Strategiaa ei ole koskaan luotu ja nyt kun avainasiakkaat ovat karkaamassa maailmalle, on käytännössä luovutettu tai taistellaan tuulimyllyjä vastaan. Käytännössä tiedetään mitä pitäisi tehdä mutta uskallus tai halu puuttuu.

Monesti yrityksessä ei ole osaamista suunnan korjaamiseksi. Johdon pitäisi rohkeasti myöntää tarvitsevansa ulkopuolista apua ja näkemystä. Fakta kuitenkin on, että tilanne ratkeaa seuraavalla kaavalla:

1. Kartoitetaan tilanne ja luodaan strategia ja tavoitteet

2. Kansainvälistytään asiakkaiden mukana jos mahdollista

3. Aloitetaan oma tuotekehitys, jotta riippuvuus muutamasta asiakkaasta vähenisi.

Tämä on tietysti hyvin yksinkertaistettu malli ja ei näin pelkistettynä toimi kaikissa yrityksissä. Siitä huolimatta se kuitenkin sisältää totuuden siemenen.